Kun kaikki ei mene niin kuin toivoisi...

Ennen Bellan ostamista meillä oli ollut ratsastustunneilla melkein vuoden verran nousujohteinen kausi. Bella alkoi hakeutua tuntumalle, ensin muutama askel kerrallaan, sitten yhä pidempiä pätkiä. Uskalsin jopa hypätä sillä, vaikka aiemmin se oli kiitänyt esteillä sellaista vauhtia, että tällaista tätiratsastajaa moinen sinkoileminen pelotti. Tuntui, että se alkaisi vihdoin löytää tasapainoaan. Muutettuamme Siuntioon nousukausi jatkui vielä hetken aikaa. Eihän se mikään hieno kouluratsu ollut, kaukana siitä, mutta muutaman vuoden takaiseen nähden muutos oli huima. Vanhalta tallilta kävi eräs tyttö ratsastamassa sillä, ja totesi ettei uskoisi samaksi hevoseksi.

Joulun tietämillä ongelmat alkoivat. Bella alkoi tehdä stoppeja, kun yritin saada sitä ravaamaan. Aikaisemminhan ratsastukoulussa sen ratkaisu kaikkeen oli lähinnä kiitää eteenpäin tuhatta ja sataa. Uskoisin, että nyt se vain oli löytänyt uusia kanavia yrittää kertoa, että jotain on vialla. Emme saaneet Bellan vanhaa satulaa mukaan, ja käytössä oli uusi, satulansovittajalta ostettu satula, joka tuntui kuitenkin olevan Bellalle hieman liian kapea. Bellalla on äärettömän haastava selkä satulan etsinnän kannalta; lihakseton, lapakuoppainen, korkeasäkäinen. Laitoin aluksi ongelmat uuden satulan piikkiin, sillä lampaankarvasatulalla se tuntui kulkevan melko mukavasti, samoin juoksuttaessa. 

Bellalla oli jo ratsastuskouluaikoina runsasta turvottelua vasemmassa takajalassa, mutta nyt turvottelu oli hieman vähentynyt, eikä se koskaan ontunut, ei edes ratsastuskouluaikoinaan. Marraskuussa raspauksen yhteydessä jalka varmuuden vuoksi ultrattiin, eikä sieltä löytynyt mitään. Joulun jälkeen stoppailu alkoi myös lampaankarvasatulan kanssa, ja pian sen jälkeen Bella alkoi myös tahdittaa, jolloin tilasin sille taivutuskokeen ja jalat myös kuvattiin. Kävi ilmi, että turvottelevassa takasessa on kuin onkin muutoksia, eikä edes mitään pieniä. Vuohisnivelestä löytyi nivelrikkoa, ja lieviä muutoksia myös kintereestä. On aivan käsittämätöntä, että Bella on pystynyt tekemään töitä ratsastuskoulussa ontumatta, ja nytkin se liikkui muutoksiin nähden hyvin. Samoihin aikoihin meidän luona alkoi käydä myös osteopaatti/hevosfysioterapeutti, joka totesi koko hevosen olevan kauttaaltaan aivan jumissa. Ilmeisesti Bella oli ratsastuskoulussa oppinut löytämään kompensoivat liikeradat, niin että nivelrikkoinen jalka ei kipuillut, mutta muualta koko hevonen menikin sitten täysin jumiin. Erityisesti oikean lavan alue oli kipeä ja tukossa. Ei ihmekään, että koko hevosen tasapaino oli hukassa. Selvisi myös, että jossain elämänsä vaiheessa Bellalla on ollut samassa takajalassa hankosidevamma, joka ei ole parantunut ihan kaikkein parhaimmalla tavalla, ja nivelrikko johtuu mitä luultavimmin siitä.

Bellan nivelet piikitettiin kortisonilla, ja vielä uudelleen kuukauden päästä, silloin myös hyaluronihapolla. Tammikuun lopusta toukokuun alkuun asti en ratsastanut Bellalla ollenkaan. Liikutin sen kuitenkin joka ikinen päivä, vähintään 40 min. Kävimme kävelylenkeillä, kurjimpina säinä tarvoimme maneesissa. Pikkuhiljaa otimme ravin mukaan, ja juoksimme maneesissa ja pelloilla. Opettelimme ohjaajan avulla tekemään hommia maastakäsin kapsonissa, ja kokeilimme myös ohjasajoa. Opin aivan valtavasti asioita, joita en ikimaailmassa olisi ratsastuskoulussa oppinut, ja tuskinpa olisin oppinut silloinkaan, jos Bella olisi ollut kunnossa, ja olisin pääsääntöisesti ratsastanut sillä. Uskon myös, että suhteeni Bellaan muodostui aivan eri tavalla, kun vietin kaiken aikani sen kanssa maasta, enkä selästä käsin. 

Toukokuun alussa kuntoutuminen oli edennyt hyvin, Bella kulki hyvin, eikä tahdittanut. Uskalsin alkaa taas pikkuhiljaa ratsastaa. Melko pian sen jälkeen alkoikin alamäki, tahditus palasi, ja satulan kanssa karsinaan saapuminen sai tamman näyttämään kohtuullisen happamalta. Varasin ajan klinikalle Vermoon, halusin vielä yhden asiantuntijan mielipiteen ennen lopullisia päätöksiä. Vermossa eläinlääkäri ei kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan, vaan määräsi Cartophen-kuurin pistettäväksi lihakseen neljästi viikon välein, ja suositteli, että Bellalle olisi hyvä, mitä enemmän se liikkuisi omaehtoisesti vuorokauden aikana. Tällöin syntyi päätös pihattoon muutosta.

Arvoitukseksi jää, miksi Bella alkoi reagoimaan nivelrikkoon juuri nyt. Yksi mahdollinen syy on se, että se liikkui säännöllisemmin ratsastuskoulussa, ja nivelrikolle liike on lääke. Bella ei kuitenkaan juossut ratsastuskoulussa kuin tunnin päivässä, viitenä päivänä viikossa, eikä se myöskään reagoinut kesätaukojen jälkeen, ja liikutinhan minäkin sitä päivittäin. Toinen mahdollinen syy on se, että kun sitä alettiin hoitaa muualta kropasta, jumit alkoivat aueta, liikeradat suoristua, ja oireet jalassa tulivat esille. Bellan elämässä tapahtui samaan aikaan valtavasti muutoksia; tallin vaihdos, pohjien muutos, kengittäjän vaihto, ratsastajien määrä tippui yhteen... on mahdotonta sanoa oliko joillakin näistä vaikutusta, vai ei. Oliko sen vauhdikas kiitäminen ratsastuskoulussa vain toisenlainen tapa reagoida kipuihin, ja samat ongelmat olleet piilevinä jo kauan? Näitä kysymyksiä pyörittelin päässäni koko kevään, mutta enhän minä niihin mitään vastauksia tule koskaan saamaan. Nyt olen hyväksynyt sen, että tilanne on mikä on, katsomme yhdessä vielä tämän pihatto-kortin, ja toivon, että Bella saisi olla luonani vielä hetken aikaa, kunhan se vain pysyy kivuttomana.