tiistai 28. marraskuuta 2017

Marraskuun kuulumisia


Blogin päivittämisessä on ollut vähän taukoa, kun kaikki huomio ja energia on keskittynyt yllättäen vakavasti sairastuneeseen kissaan täällä kotona. Akuutti munuaisten vajaatoiminta vei pikkupotilaan neljäksi vuorokaudeksi eläinsairaalaan, mutta nyt toipuminen on uusine ruokavalioineen lähtenyt pikkuhiljaa käyntiin. Jotenkin näillä eläinongelmilla on taipumusta kasaantua, ja samaan aikaan kun kissa sairastui, onnistui Bella hankkimaan etujalkaansa ihan kiitettävän kokoisen haavan. Haava ei ollut syvä, mutta sijainti niin ikävästi jänteiden vieressä, että oli kutsuttava eläinlääkäri sitäkin katsomaan. Ei ollut onneksi mitään vakavaa, jalan päivittäisellä huuhtelulla ja lääkesalvalla selvittiin, ja haava näytti eilen jo melko siistiltä.



Syksy on tuntunut erityisen synkältä, pimeältä ja sateiselta. Paremmatkin tarhanpohjat muuttuu tällaisilla keleillä ainakin osittain mutavelliksi, ja meitä on sen myötä pitkin syksyä vaivannut takavuohisissa joku rivinkaltainen. Etujalan haavaa katsomaan tulleelta eläinlääkäriltä saatiin lehmien utareille tarkoitettua voidetta, joka on tuntunut toimivan riviin aiempia hoitokeinoja paremmin. Nyt vaan kun tulisi pikkupakkaset ja lunta, niin loppuisi tämä märkyys ja vähän olisi valoisampaakin. Mutta erityisesti näillä tämän syksyn keleillä olen ollut äärettömän tyytyväinen siihen, että hevosellani on jatkuvasti mahdollisuus päästä katoksen alle ja pehmeisiin olkiin nukkumaan.

Pihaton suuri plussa: mahdollisuus sateensuojaan 24/7.

Nyt loppusyksyllä Bellaa ovat piinanneet myös erittäin voimakkaat kiimat. Useimmiten tammoilla ei talven aikana juurikaan ole kiimaoireita, mutta Bellalle ne pamahti päälle loka-marraskuussa paljon kesäkuukausiakin voimakkaampina. Kiiman koittaessa se viikon verran kyykistyy lorottelemaan aivan jatkuvalla syötöllä, eikä maneesissa työskentelystä tule yhtään mitään, jos siellä on ruunia paikalla. Loppuviikosta se tuntuu aina itsekin olevan jo tuskastunut tilanteeseen, eikä jatkuvat kyykkäilyt tee hyvää sen nivelrikollekaan. Tilasin nyt muiden yrttien (Bella syö kurkumaa, ruusunmarjaa, mesiangervoa ja nokkosta) lisäksi testiin myös munkinpippuria, joka kuulemma joillain tammoilla auttaa kiimaoireisiin. Ehkä myös orivarsojen vieroitus laumasta helpottaa tilannetta.

Erityisesti Jofi on aiheuttanut nyt syksyllä Bellassa Suuria Tunteita.

Koska kiimaoireiden, haavojen ja omien huolien takia varsinainen treenaaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle, ollaan Bellan kanssa tehty paljon hommia irtona, lähinnä ihan vaan seuraamista käynnissä ja ravissa. On ihanaa huomata, että kun irtotyöskentelyä aloittaessamme Bella lähti mieluiten omille teilleen, tai jämähti seisomaan oven kohdalle, se nykyään seuraa minua mielellään ympäri kenttää tai maneesia. Nykyään pystyn pitämään sitä irti myös tallin käytävällä, ainakin silloin kun ei ole muita hevosia tallissa. Se on kyllä kaiken kaikkiaan aivan mielettömän paljon rauhoittunut ja seesteytynyt pihattoon muuton myötä. Ehkä juuri tuo sana seesteinen kuvaa sitä parhaiten; sillä on tyytyväinen ja utelias ilme, mutta ei ota turhia kierroksia oikeastaan mistään. 

Irtona työskentelyn ohessa vähän myös nautiskellaan.

Linda siistii kavioita viilalla, Bella seisoo hienosti paikoillaan vaikkei kiinni olekaan.