Bellan patologialausunto ja Cardelian kotiutuminen

Bellan kuolemasta on nyt noin kaksi kuukautta, ja viimein sain sen avauksesta tehdyn patologialausunnon. Bella siis kuoli todella omituisiin neurologisiin oireisiin, ja pääepäilyksi eläinsairaalassa nostettiin botuliinimyrkytys, koska siihen oireet täsmäsivät parhaiten (vaikka eivät täysin siihenkään). Ruumiinavauksessa odottikin yllätys, patologi oli todennut hevosella bakteerin aiheuttaman meningoenkefaliitin, eli aivokalvon ja aivojen rajun tulehduksen. Bellallahan oli todettu muutamia viikkoja aikasemmin lohjennut hammas, ja ilmeisestikin sulfa-kuurista huolimatta jokin ehkä sille resistentti bakteeri oli kuitenkin päässyt päässä jylläämään, ja löytänyt tiensä aivoihin. Tämä on käsittääkseni erittäin harvinaista (konsultoimani hampaisiin erikoistunut hevoslääkäri ei ollut ikinä kuullut vastaavasta tapauksesta), ja koska tulehdus oli aivoissa, ei se näkynyt normaaleissa tulehdusarvoissa lainkaan. Mitä netistä löysin tietoa, niin ilmeisesti kuolleisuusprosentti on noin 95 % kun oireet ovat alkaneet, eli juurikaan mitään ei ollut tehtävissä. Ja vaikka Bella olisi selvinnyt, olisi tulehdus luultavasti jo ehtinyt tehdä pysyviä vaurioita aivoissa. Sellainen se Bella oli, opetusmestari, ja päätti sitten viimeiseksi teokseen pistää vielä lääketieteellisen opetussession pystyyn; näinkin voi näköjään käydä.

Cardelian saapumisesta on nyt vajaa kuukausi, ja tamman kotiutuminen on mennyt ihan superhyvin. Viikon verran se oli aavistuksen stressaantunut, mutta kun se pääsi laumaan (mikä muuten sujui todella hyvin sekin), sen stressitaso laski samantien. Tallikaveritkin kommentoivat sen lungiutta, ja sitä, ettei se näytä yhtään siltä, että olisi ollut laumassa vasta muutaman päivän. Laumasta se löysi itselleen heti poikaystävän, saman keltaisen maanmiehen, joka iski silmänsä aikoinaan Bellaan. Tällä kertaa se oli kyllä tämä ruuna, joka oli hätää kärsimässä kiimaisen tamman likistely-yrityksistä. Nyt sekin tilanne on normalisoitunut, ja laumassa tuntuu olevan varsin seesteistä. Cardelia tuntuu tulevan ihan hyvin toimeen kaikkien lauman jäsenten kanssa. Muutenkaan Cardelia ei tunnu ottavan kierroksia oikein mistään. Maastossa ollaan käyty Jofin ja Lindan kanssa talutusretkillä, ja se on sielläkin ollut todella rauhallinen. Jopa niin rauhallinen, että kävi piehtaroimaan keskelle kallioista metsäpolkua, koska siinä kohtaa nyt vain sattui olemaan aivan täydellistä savea...

Bellan yksi suurista opeista oli se, että tärkeintä on luoda yhteys hevoseen. Siksi olen edennyt Cardelian kanssa hyvin hitaasti. Bellan kanssa jouduin olosuhteiden pakosta tekemään paljon maastakäsintyöskentelyä, ja silloin tajusin, mikä vaikutus sillä oli ihan kaikkeen. Niinpä olen Cardeliankin kanssa aloittanut maastakäsintyöskentelyllä. En tiedä miten se on aikoinaan satulaan laitettu, mutta olen huomannut, että se huolestuu satulasta, joten meillä ei ole ratsuhommiin mikään kiire. Aloitan sen kanssa aivan alusta, hiljaa hyvä tulee.

"Hei uudet kaverit, täältä tullaan!"