Jofin muutto

Jofin muutto oli suunniteltu maanantaiksi, mutta koko päiväksi oli luvattu sadetta ja ukkoskuuroja, eikä Jofin lastaus leppoisassakaan säässä ole aina helppoa. Niinpä teimmekin ex tempore-muuton jo myöhään sunnuntai-iltana paluuruuhkan jälkeen. Jofi lastautui todella hienosti, ja oltiin kyllä molemmat hirmu ylpeitä pojasta. Vaikka heinät eivät olleet maistuneet matkan aikana, ei kopista kuitenkaan kuoriutunut paniikissa tärisevä, hikinen poni, kuten viime reissun jälkeen. Jofi myös peruutti ulos kopista aivan suoraan ja rauhallisesti. Harjoittelusta on selvästi ollut apua! Nyt niitä treenejä pitää vaan muistaa jatkaa säännöllisesti. Vieraaseen karsinaan joutuminen sai Jofin sen sijaan hieman huolestuneeksi, kai sille tuli Viikin klinikkareissut mieleen. Onneksi se kuitenkin rauhoittui pian syömään, ja seuraavana päivänä se pääsi samaan pihattoyksiöön, missä Bellakin oli tullessaan.

Jofi pääsi jo tänään keskiviikkona tutustumaan osaan tulevasta uudesta laumastaan. Jofin laumaan (eri kuin Bellan) kuuluu kaksi ruunaa ja neljä tammaa, joista yhdellä on varsa. Nyt aluksi Jofi pääsee tutustumaan laumaan aamupäivisin, kun varsonut tamma on pienokaisensa kanssa sisällä päiväunilla. On parempi, että Jofi tutustuu muihin lauman jäseniin ensin, jotta silmäteräänsä vahtivan tuoreen äidin olisi helpompi sulattaa uusi tulokas. Myös toinen ruunista tutustuu Jofiin vasta myöhemmin, koska tutustuminen tapahtuu laitumella, ja tämä toinen ruuna ei pääse ähkyongelmien takia nyt tuoreelle. Johtajaruuna ja kolme tammaa siis vastaanottivat uteliaan Jofin aamulla, mutta uusi tulokas pidettiin toistaiseksi laumanjohtajan ja yhden kipakan suomineidon toimesta etäällä muusta porukasta.

Jofi on onneksi elänyt jo pitkään kesät laumassa, ja osaa hyvin ”puhua hevosta”. Se kyllä väistää, kun siltä sitä pyydetään, eikä jää tieten tahtoen tappelemaan. Laitumen puolella tuskin tuleekaan ongelmia, kun on paljon tilaa väistää, enemmän jännittää tilanteet, joissa hevoset joutuvat ahtaammalle, esimerkiksi makuuhallissa. Jäämme seurailemaan tilannetta, ja toivottavasti muut hyväksyvät pojan pian laumaansa. Ilmeisesti on kuitenkin ihan normaalia, että uusi tulokas pidetään jonkun aikaa etäällä muista.

Siinä he nyt ovat, Jofi ja Bella, ensimmäinen kohtaaminen. On kyllä ihanaa, että meidän molempien hevoset ovat nyt samalla tallilla, vaikka kummankin oli toki haikea jättää vanhat tallit taakse. Meillä molemmilla kuitenkin oli muuttoihin hyvät syyt, ja tämä samalle tallille pääseminen kieltämättä melko mukava bonus. Nyt on helpompaa ja vähemmän aikaa vievää käydä yhdessä tallilla, ja kummankin on helpompi toisinaan ottaa hevosvapaita päiviä, kun toinen voi ruokkia tallille pääsemättömän hevosen oman tallireissunsa ohessa. Jos joku olisi meille ala-asteikäisinä sanonut, että muutaman kymmenen vuoden päästä teillä on molemmilla omat hevoset samassa tallissa, olisi siinä kaksi heppahullua tyttöstä ollut kyllä ihmeissään.