Totuttaminen uudelleen satulaan

Olen muutaman kerran jo maininnutkin Bellan huolestuneesta reagoimisesta satulaan, ja nyt vihdoinkin olen alkanut tehdä asialle jotain. Jo ratsastuskouluaikoina Bella saattoi kiepsahtaa karsinan ympäri kerran tai pari, kun ratsastaja ilmestyi paikalle satulan kanssa. Useimmiten ainakin itse laitoin sille ensin suitset, eikä se yleensä sitten enää väistänyt, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Bellan siirryttyä minun omistukseeni, ja muidenkin ongelmien alettua, aloin kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Satulan huomatessaan se jännittyi ja huolestui, ja väisti, mikäli mahdollista. Myös meillä käynyt osteopaatti (jota pyysin tarkistamaan satulan sopivuuden) kiinnitti huomiota siihen, kuinka huolestunut Bella satulasta oli, vaikka niihin aikoihin en edes ratsastanut sillä. Bellalle satulointi merkitsi pitkään ratsastusta, joka aiheutti kipua tai ainakin epämukavuutta.

Nykyään ratsastukselliset tavoitteeni ovat vain rauhallisissa maastoköpöttelyissä, joten toivoisin saavani tuon huolestumisen pikku hiljaa hellittämään. Toimintasuunnitelmani on tästä eteenpäin mahdollisimman usein, mahdollisesti päivittäin, laittaa Bellalle pelkkä satulahuopa (se huolestuu jo pelkästä huovastakin), ja antaa sille sen mössöt satulahuopa päällä. Toisinaan kömmin myös itse selkään syömisen ajaksi. Tällä yritän saada sen huomaamaan, että oikeastaan satulahuovasta voikin seurata jotain mukavaa. Kun satulahuopa ei enää aiheuta jännittymistä, alan totuttaa sitä lampaankarvasatulaan samalla tavalla. Pikkuhiljaa voidaan ehkä alkaa kulkea pieniä, ja lopulta pidempiä pätkiä ennen mössöjen antamista.

En tiedä ollenkaan toimiiko tämä suunnitelma, mutta näin olisi tarkoitus nyt lähteä kokeilemaan. Päivittelen tänne blogiin miten "satulantotutustreenit" sujuvat.