Mökkivierailulla

Tänään käytiin Lindan ja hevosten kanssa mökkivierailulla! Bella ja Jofi kulkivat käsihevosina, matkaa oli noin puolisen tuntia suuntaansa. Reitti oli suurimmaksi osaksi hiekkatietä, vain muutama sata metriä piti kävellä isomman tien piennarta. Mutta mikäs mökki se näin kätevän matkan päässä tallilta oikein on?

Meidän perheellä on aina ollut kesämökki, siitä asti kun olen ollut ihan pieni. Puolitoista vuotta sitten äitini kaikkien näiden mökkivuosien jälkeen päätti, että nyt riitti mökkeilyt ja mökin kunnossapitäminen, keräsi kamppeensa ja myi mökin. Ja kaikki oli oikein hyvin. Kokonaisen vuoden. Viime keväänä kuinka ollakaan äidilleni iski jälleen mökkikuume, ja tarttuipa se tällä kertaa vähän minuunkin. Toukokuussa kävimme katsomassa yhdessä ensimmäistä mökkiehdokasta Inkoossa, pientä ja somaa 1900-luvun alussa rakennettua punakeltaista torppaa. Äitini ihastui siihen heti, minä taas en oikein lämmennyt. "Hirveän pieni mökki, miten me mahdutaan kissoinemme ja koirinemme, ja niin pimeä tonttikin, eikä järveä mailla halmeilla!" Kävimme kevään ja alkukesän mittaan katsomassa useita muitakin mökkejä, mutta mikään ei tuntunut täyttävän kaikkia kriteerejämme.

Lindan nappaama kuva.

Kesäkuun eläinlääkärireissun jälkeen aloin harkita Bellan muuttamista pihattoon, ja kävimme alustavasti vierailulla tuolla nykyisellä tallillamme. Pian tämän jälkeen kävimme katsomassa myös tätä ensimmäistä mökkiehdokasta uudelleen. Veljeni oli mukana, ja huomasi, että peltojen toisella puolella laidunsi hevosia. Äkkiä google maps esille, pientä hahmottelua, ja kyllä vaan, Bellan mahdollisen uuden tallin hevoset näkyivät mökin pihalle! Johan lämpeni tämäkin täydellisen mökin metsästäjä. Niin siinä sitten kävi, että äitini osti mökin, Bella muutti sinne peltojen toiselle puolelle, ja vanhasta kanalasta alettiin remontoida minulle ja kissoilleni kesähuonetta.

Äitikin intoutui nappailemaan kuvia.

Tuntuu ihan käsittämättömältä, miten asiat joskus loksahtelee ihan hassusti paikoilleen. Bella elää ainakin Suomen elämänsä parasta aikaa, ja minä voin istua mökin pihalla ja kiikaroida sen touhuja. Ensi kesänä jos asun mökillä, niin tallimatka kutistuu reilusta puolesta tunnista viiteen minuuttiin. Ja tänään tehtiin tosiaan Lindan ja Jofin kanssa ensimmäinen mökkivierailu hevosten kanssa. Perillä hevoset saivat hetken toimia ekologisena ruohonleikkurina, ja sitten taivallettiin takaisin. Puomi vain puuttuu, mihin sitoa hevoset kahvittelun ajaksi. Onneksi molemmat hevoset ovat (suurimman osan ajasta) fiksuja liikenteessä, ja lähtevät etenkin noin porukalla mielellään tutkimaan uusiakin reittejä. Ja tuntuvat myös tulevan hyvin toimeen keskenään. Mökkivierailuja pitää ehdottomasti tehdä lisää!

Mökkivieraat torpan emännän kuvaamana.

Äitikin pääsi pitelemään hevosta, kun allekirjoittaneelle iski vessahätä.

Kiikareiden läpi mökin pihalta kuvattua.

No tässä kanalassa riittää vielä vähän puuhaa...