Pihaton plussia ja miinuksia

Siesta-aika

Bella on asunut nyt viitisen kuukautta pihatossa, ja ajattelin hieman listata pihaton plussia ja miinuksia verrattuna karsinatalliin, jossa ehdimme asua yhdeksän kuukautta.

Ensin plussat:

+ Tasainen liikkuminen vuorokauden ympäri

Tämä oli oikeastaan syy pihattoon muutollemme. Luonnossa hevoset lepäävät ja nukkuvat yllättävän vähän, vain 5-7 tuntia vuorokaudessa. Tästä kolmesta viiteen tuntia on sikeää unta, loput torkkumista seisaallaan. Muun ajan hevoset ovat enemmän tai vähemmän liikkeessä. Karsinatallissa hevoset kuitenkin ovat vähintäänkin yöt sisällä, ja jos hevoset tarhaavat vain puoli päivää, saattaa karsinassa seisomista tulla hevoselle putkeen jopa 16 tuntia. Hevoset kyllä sopeutuvat, ja oppivat ottamaan torkkuja enemmänkin, kuin mitä luonnossa tekisivät. Eihän sitä muuten lähes jatkuvaan liikkeeseen luotu eläin pysyisi mitenkään psyykkisesti kunnossa suljettuna pieneen tilaan suurimman osan ajasta. Mutta pitkät karsinassa vietetyt ajanjaksot eivät tee hevosen jaloille kovin hyvää, etenkään jos jaloissa on jotain kulumaa. Mitä enemmän hevonen liikkuu, sen paremmin nivelnesteetkin liikkuvat, ja sen paremmin voivat myös nivelet. Tämän olen huomannut Bellan kanssa ihan konkreettisesti. Karsinatallissa sen jalat olivat aamuisin aivan uskomattomat tukit, ja aluksi tallin henkilökunta oli lähes vakuuttunut siitä, että sillä on imppari. Turvotus laski liikutuksen myötä, ja aamuturvottelu onkin ollut tiessään pihattoon muuton jälkeen. Eiväthän ne nyt talvella pihatossakaan liiku lainkaan samassa mittakaavassa kuin laitumella, mutta enemmän kuitenkin kuin karsinassa. Hevoset myös esimerkiksi syödessään liikuskelevat paljon enemmän kuin "normitarhassa", koska tuntuvat vaihtavan usein heinäverkolta toiselle.

Bellan nivelrikkojalka aamuisin karsinatallissa...

... ja samana päivänä liikutuksen jälkeen. 

Sen lisäksi, että nivelet voivat paremmin, myös esimerkiksi liikutuksen ajoitus on nyt helpompaa, koska on ihan sama mihin aikaan sen teen. Karsinatallissa halusin ajoittaa sen mahdollisimman keskelle pitkää karsinassa seisomista, minkä takia en talviaikaan juurikaan käynyt tallilla valoisaan aikaan (eli tarhailuaikaan), vaikka olisin ehtinytkin. Sen lisäksi liikutuksen tuli olla oikeasti liikkumista, nyt voin keskittyä enemmän varsinaiseen tekemiseen.

+ Lauma ja mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen

No, tämä tuskin tarvitsee selityksiä. Hevonen on laumaeläin, se viihtyy parhaiten laumassa. Nautin ja opin myös itse suunnattomasti siitä, kun saan seurata hevosten elämää laumoissa.

+ Tasaisempi ravinnonsaanti

Aiemmin Bella oli äärettömän ahne, ja söi mahdollisimman nopeasti kaikki heinät viimeistä kortta myöten. Iltaheinät se saattoi vetää kitusiinsa yhdessä tunnissa, ja joutui olemaan ilman ruokaa lähes kymmenen tuntia, mikä on hevosen suolistolle aivan liian kauan. Nykyisessä pihatossa hevosille jaetaan heinää itseasiassa harvemmin kuin edellisessä paikassa, mutta hevoset syövät heinät verkoista, ja ne kestävät pidempään. Bella on myös oppinut säännöstelemään syömistään. Viime aikoina olen huomannut, että Bella jopa pitää taukoja syömisestään, saattaapa ottaa jopa pienet torkut. Siitäkin huolimatta, että tarhassa on kymmenen muuta hevosta, jotka potentiaalisesti voisivat syödä kaikki heinät torkkujen aikana. Niillä on myös olkipatja makuuhallissa, mitä voi mutustella silloin, kun heinät ovat verkoista loppu. Tasainen ravinnonsaanti on toki mahdollista järjestää myös karsinatallissa.

+ Säänsuoja 24/7

Ei enää murehtimista siitä, että Bella joutuu seisomaan vesisateessa ilman katosta. Tai siitä, että se otetaan vieläkin aikaisemmin sisälle seisomaan karsinaan, koska se joutuu muuten seisomaan vesisateessa ilman katosta.

"Jos mä täältä katoksen alta tällä tavalla kurotan heinäverkolle, niin pää ei kastu."

+ Tyytyväinen hevonen ja tyytyväinen omistaja

Pihatossa elävä hevonen purkaa helpommin ylimääräisen energiansa kavereiden kanssa, ja energiaa ei edes kerry varastoon samalla tavalla kuin karsinatallissa elävälle hevoselle. Tästä seuraa yleensä rauhallinen ja hyvin käsiteltävissä oleva hevonen.

Sitten niitä miinuksia:

- Haavat

Onhan se itsestään selvyys, että suurimman osan ajasta karsinassa seisova hevonen on vähemmän altis tapaturmille, kuin 24/7 kymmenen muun hevosen kanssa elelevä lajitoverinsa. Mutta itse ajattelen niin, että jos Bella vaikka katkaisisi koipensa tuolla kavereiden kanssa temmeltäessään, on ne kaverit silti olleet sen arvoinen asia. Haluan tarjota laumaeläimelle lauman.

Tämä on toistaiseksi ollut ainoa eläinlääkäriä vaatinut haava (koska oli niin lähellä jänteitä).

Tämä tuskin on laumakaverin aikaansaannos, joten olisi voinut tapahtua vaikka karsinassakin.

- Loimitus

Luulin loimituksen olevan ongelmallista lähinnä karsinatallissa, mutta on se kyllä aiheuttanut päänvaivaa pihatossakin, kun ei ole kyseessä mikään jokasäänkestävä otus (ainakaan vielä näin ensimmäisenä pihattotalvenaan). Karsinatallissa loimitus piti kuitenkin päättää vain osaksi päivää, ja tiesi hevosen ainakin yön yli pysyvän lämpimänä. Nyt sillä toki on mahdollisuus mennä sateensuojaan, mutta heinät kuitenkin jaetaan turvallisuussyistä ulos, joten mihinkään piiskaavan sateen ja tuulen yhdistelmään ei tuota ainakaan vielä voi loimetta jättää. Loimitusahdistuksesta kirjoitinkin jo tuossa aiemmin syksyllä täällä.

Suomenhevoset eivät loimea kaipaa, mutta tämä minun karsinatallissa elämänsä elänyt ei ihan vielä pärjää joka säässä ilman takkia.

- Liukkaus

Pihatossa hevoset ovat ainakin takajaloistaan kengättä, ja näissä nykyisissä lumettomissa talvissa se tuo omat haasteensa. Jos tästä talvesta tulee samanlainen sulaa-vettä-pakkasta-sulaa-vettä-pakkasta sykli kuin viime talvesta, on suurin osa pihattoasukeista varmasti kohtalaisen jumissa ensi keväänä. Hiekoitus totta kai auttaa, mutta jos sää vaihtelee pakkasen ja plussan välillä jatkuvasti, ja siinä välissä tulee aina uusi kerros vettä peittämään jään alle edellispäivän hiekat, on aivan mahdotonta täysin välttää liukkaat pohjat.

Tällaisia plussia ja miinuksia minulle tuli mieleen näin ensimmäisten kuukausien jälkeen. Vertailuuni vaikuttaa toki vahvasti se, että kokemukseni oman hevosen kanssa on ainoastaan karsinatallista puolipäivätarhauksella pienessä tarhassa, ja todella loistavasti hoidetusta pihatosta. Vaikka edellinen tallimme oli muuten aivan huippu, niin meille se ei sopinut juuri tämän liian pitkän karsinassa seisomisen takia. Mutta vaikka nykyään siis vannonkin pihaton nimeen, on taatusti paljon karsinatalleja, joissa hevosen lajityypillinen käyttäytyminen on huomiotu hyvin. Voisin pitää hevosta myös karsinatallissa, jossa hevoset ovat isoissa tarhoissa kavereiden kanssa aamusta myöhäiseen iltaan. Toisaalta huonosti hoidettu pihatto ei millään tavalla ole karsinatallia parempi vaihtoehto. Olen ymmärtänyt, että pihatoiksi kutsutaan jos jonkinmoisia viritelmiä, joissa vaan on jonkun sorttinen katos. Pihaton täytyy siis olla hyvin suunniteltu ja hoidettu, jotta se toimii, ja jotta ylläolevat plussat toteutuvat. Voisin itseasiassa vaikka seuraavaan postaukseen listata niitä asioita, jotka mielestäni tekevät pihatosta hyvän pihaton.