Hyvä paha pihatto?

Jatkan vähän samasta aiheesta kuin edellisessäkin postauksessani. Kuten blogiani säännöllisesti lukevat ovat varmasti huomanneet, on minusta vajaassa puolessa vuodessa tullut varsinainen pihattojen puolestapuhuja. Se nyt vaan sattuu olemaan meille juuri täydellinen vaihtoehto. Ei se kuitenkaan kaikille hevosille sovi, eikä mikä tahansa katoksellinen aitaus ole mielestäni luokiteltavissa pihatoksi.

Olen seuraillut muutamia nettikeskusteluja pihatoista, ja mielipiteet tuntuvat jakautuvan melko radikaalisti kahtia. Aluksi en ymmärtänyt ollenkaan, miten hevosihmisistä löytyy niin paljon pihattoja suorastaan vastustavia ihmisiä. Hevonen saa elää laumassa, ja valita itse milloin ja miten paljon se liikkuu... mikä voisi olla parempi vaihtoehto? Mitä enemmän näitä keskusteluja luin, sitä paremmin tajusin millainen lottovoitto minulle osui, kun se pihatto mihin omani vein, osoittautui varsin hyväksi kategoriassaan. Ilmeisesti osa Suomen pihatoista ei kuitenkaan ole puolesta puhumisen arvoisia, eikä osa pihattoja vastustavista ihmisistä ehkä ole koskaan edes nähnyt hyvin toimivaa ja hoidettua pihattoa. Jos ainoa kokemus pihatosta on mutainen tarha, jossa pieni koppi, jonne yksi lauman jäsenistä ei edes päästä toisia hevosia, niin en yhtään ihmettele pihattojen näkemistä negatiivisessa valossa. Ajattelinkin listata muutamia asioita, jotka mielestäni tekevät pihatosta hyvän pihaton.

Laumadynamiikkaa tarkaillaan 

Ei ole ok, että uusi hevonen vain tuupataan laumaan, ja ajatellaan ”kyllä se siellä pärjää”. Ei aina pärjää. Joskus laumadynamiikka ei vain kerta kaikkiaan toimi. Toki laumaan sopeutumiseen on annettava aikaa (ja tilaa), esimerkkinä vaikka Jofin tapaus, josta olen aiemmin kirjoittanutkin blogissani. Jofilla meni melko kauan päästä sisälle laumaan, ja ensimmäisinä viikkoina siitä löytyi lähes päivittäin uusia puremajälkiä. Pienestä ei siis saa säikähtää, hevosilla voi olla joskus rajunkin näköisiä yhteenottoja, kun lauma muotoutuu uudestaan, mutta tilannetta tulee aktiivisesti seurata. Jos jotakin hevosta syrjitään poikkeuksetta ja pitkään, niin ettei se esimerkiksi pääse ollenkaan syömään tai lepäämään, on ehkä todettava, ettei kyseinen lauma ole sille hevoselle se oikea. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joku toinen lauma voisi olla. Voi myös käydä niin, että joku ruuna käy ihan tosissaan ja vaarallisesti muiden ruunien päälle, jos laumassa on tammoja, mutta elelee aivan rauhallisesti poikaporukassa. Laumadynamiikkaa on tarkkailtava jatkuvasti, eikä saa tuudittautua siihen uskoon, että "niillä nyt on aina sujunut hyvin keskenään".

Hevosilla on riittävästi tilaa niin ulkona kuin sisälläkin

Hevoset, jotka elävät laumoissa, tarvitsevat tilaa. Niiden on pystyttävä väistämään toisiaan tarpeen vaatiessa. Ei saa olla umpikujia, joista hevonen ei pääse halutessaan pois toisen hevosen tieltä. Makuuhalleissa/sisätiloissa on aina oltava vähintään kaksi riittävän suurta oviaukkoa, jotta yksi hevonen ei pysty vahtimaan ainoalla ovella ja estämään muiden sisälle tulemista tai ulos menemistä. Sateensuojan on oltava riittävän tilava, että kaikki lauman jäsenet pääsevät suojaan halutessaan. Tämä tietysti riippuu lauman koosta, ja hevosten keskinäisistä suhteista, että minkä kokoinen on riittävän tilava.

Paikat pidetään siistinä ja pohjat hyvinä

Moni tuntuu ajattelevan, että pihattojen omistajat haluavat vain selvitä vähemmällä työmäärällä, kun ei ole karsinoiden putsausta, ja heinätkin jaetaan ”avantilla koko laumalle kerralla”. Työmäärän vähentämisen takia perustettu pihatto ei kuitenkaan ole yleensä toimiva pihatto. Useimmiten ruokintapaikkoja on tarpeen olla useita, ja keskelle lumisohjoa heinien lykkiminen kottikärryillä ei ole kyllä yhtään sen helpompaa, kuin heinän vieminen karsinoihin. Myöskään päivittäinen lantojen kerääminen pitkin isoa pihattoa ja ison lauman makuualustan siivoaminen ei taatusti ole sen vaivattomampaa kuin karsinoidenkaan puhdistaminen. Tilat on kuitenkin pidettävä siistinä päivittäin, sillä usean hevosen laumassa isokin tila hukkuu aika nopeasti lantamössöön. Tähän vuodenaikaan lumettomissa osissa Suomea kaikki ovat varmasti myös sitä mieltä, että hyvät pohjat tarhoissa ovat kaiken a ja o, ja hyvien pohjien tärkeys korostuu etenkin pihatossa. Ei ole hyvä, jos hevoset seisovat polviaan myöten mudassa 24/7.

Ruokintapaikkoja on riittävästi

Joillekin laumoille riittää yksi heinäpöytä tai -paali, joissain laumoissa ruokintapaikkoja on oltava yhtä monta kuin laumassa on hevosia, sillä lauman pohjimmainen ei pääse syömään samalta kasalta kenenkään kanssa. Pääsääntöisesti sisätilat eivät ole järkevä paikka ruualle (tietenkin poikkeuksena tiivis esimerkiksi jo pitkään yhdessä ollut erittäin hyvin keskenään toimeentuleva lauma), sillä laumassa ylempänä olevat hevoset saattavat alkaa estää alempiarvoisia tulemasta sisätiloihin ollenkaan. Ruokaa on siis oltava riittävästi ja riittävän monessa paikassa, että kaikki saavat syödä ilman stressiä.

Karsinamahdollisuus ja hoitotilat

Aina sattuu ja tapahtuu, ja pihatossakin on oltava mahdollisuus sairaskarsinaan. Toisinaan myös joku uusi lauman jäsen on otettava hetkeksi sisälle lepäämään. Arvostan itse suuresti myös tilavia (ja lämpimiä!) hoitotiloja vesikarsinoineen. Varsinkin talviaikaan on huomattavasti mukavampi hoitaa ja varustaa hevonen sisällä tallissa, kuin ulkona. Myös eläinlääkäri ja kengittäjä arvostavat erillistä hoitotilaa. Pihaton hoitotilat voivat olla jopa lämpimämmät kuin karsinatallin, sillä hevoset eivät pääsääntöisesti vietä siellä pitkiä aikoja.

Tottahan toki ”hyvän tallin kriteerejä” on lukuisia muitakin aina hyvästä heinästä tilojen toiminnallisuuteen, mutta tässä nyt muutama nimenomaan pihattoihin liittyvä pointti. Kun siis puhun pihaton puolesta, tarkoitan hyvin hoidettua ja toteutettua pihattoa, jossa etenkin yllämainitut asiat on hyvin suunniteltu. Minulla kävi tosiaan tuuri, kun löysin Bellalle paikan, jossa laumassa elävien hevosten lajityypilliset tarpeet on erittäinkin hyvin ja turvallisesti huomioitu, hevosenomistajien mukavuudesta tinkimättä. Toivottavasti hyviä pihattoja saadaan Suomeen lisää, ja ihmiset alkavat ymmärtää meitä puolestapuhujia vähän paremmin.