Jouluaattoaamuna kaikki lumi oli taas tiessään. Yritimme ottaa jouluisia kuvia metsikössä, ja isäni kysyi kuvat nähdessään, että miksi olen ottanut niin jouluisia kuvia keskellä kesää. Eipä tuolla tosiaan juurikaan erota onko kesä vai talvi. Sama sää juhannuksena ja jouluna.
Bellan harja on vihdoinkin niin pitkä, että sen pystyy letittämään. |
Jouluisimmat kuvat saatiin sisätiloissa :D |
Kaikista liukkaimmilla ja sateisimmilla keleillä, kun hiekotushiekkakin vain valuu veden mukana epämääräisiin kasoihin, on hevosten itsenäinen liikkuminen pihatossa melko vähäistä. Muutama päivä sitten juuri tällaisen jakson jälkeen irtojuoksutin Bellaa maneesissa, ja se oli niiiiin tyytyväinen päästessään irroittelemaan hyvällä alustalla. Tuli myös taas huomattua kuinka paljon paremmin se nykyään hallitsee oman kehonsa. Pukkilaukkapätkät ovat paljon hallitumpia, kuin vaikkapa puoli vuotta sitten. Se tekee sulavampia äkkikäännöksiä, ja isompia pukkeja, eikä se näytä siltä, että se saattaa kaatua minä hetkenä hyvänsä. Se on myös oppinut riekkumaan "hyvässä mielentilassa", ihmisen kanssa, ilman paineistusta tai kaahotusmoodiin jumiutumista. Ja se pysyy rentona. Ai että miten nautinkaan siitä, kun näen miten rento se nykyään on.
Reilun 30 tunnin päästä kiepsahdetaan vuoden 2018 puolelle. Vuosi sitten en ollut ollenkaan varma, olisiko Bella enää täällä näkemässä seuraavaa vuoden vaihdetta. Pihattoon muutto on kuitenkin tuonut meille lisäaikaa, niin paljon Bellan kokonaisvaltainen vointi on tämän loppuvuoden aikana parantunut. Nyt haluan toivottaa oikein hyvää uutta vuotta kaikille pihattopäiväkirjan lukijoille, palataan asiaan taas ensi vuonna!
Hyvää Uutta Vuotta 2018!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti