Cardelian kuulumisia

Viime päivityksestä onkin ehtinyt vierähtää jo jonkun verran aikaa, ja Cardelian saapumisestakin on kulunut jo yli kaksi kuukautta. Mitään kummempia ei ole tapahtunut, niin ei ole sitten tullut tännekään kirjoiteltua. Olemme tutustuneet toisiimme, ja eletty aika leppoisaa kesää. Helteet ja erityisesti paarmat rajoittavat tällä hetkellä tekemisiä aikalailla, tuntuu olevan aikamoinen ötökkämagneetti tuo tamma, eikä myrkyistä tunnu oikein olevan juurikaan apua. Paarmalauman keskellä töihin ei pysty keskittymään kumpikaan, ja pomppasipa se kertaalleen paarmojen takia jaloillenikin, josta seurauksena yksi murtunut varvas. Hyvillä mielin olen voinut antaa sen kuitenkin lomailla, sillä onhan tässä vielä uuteen paikkaan kotiutuminen käynnissä, vaikka Cardelia uskomattoman nopeasti sopeutuikin. Ja lauma sille tällä hetkellä se tärkein juttu onkin, ja lauman kanssa ne myös liikkuvat aika kiitettävästi päivän mittaan, kun välillä käyvät laitumella syömässä, ja sitten tulevat taas paahdetta ja ötököitä karkuun makuuhalliin. 

Cardelia tulee hyvin toimeen kaikkien lauman jäsenten kanssa.

Laitumelle vie pitkähkö kuja, joka usein spurtataan laukassa; hyvää treeniä!

Välillä on hyvä viettää siestaa.

Koska kyse on minun eläimestäni, ei luonnollisestikaan olla selvitty täysin ilman terveysongelmia. Alkukesästä Cardelia sai laitumella kummallisia oireita; se pärski lähes taukoamatta ja jonkin verran esiintyi myös pään heiluttelua. Oireet olivat selvästi pahempia auringonvalossa, ja säikähdin jo, että ei kai sillä vaan ole mitään head shaking -tyyppisiä oireita. Onneksi oireilu helpotti muutamassa viikossa, ja toivon siis, että kyse oli vain heinäallergiasta. Kuulemma kuivuuden takia heinästä ovat saaneet oireita moni sellainenkin, joka yleensä ei oireile - niin ihmiset kuin hevosetkin. Nyt on onneksi helteistä huolimatta runsaasti aamukastetta, joten se varmasti osaltaan helpottaa tilannetta, kun ei ole ihan niin kuivaa.

Jofi ja Cardelia tulevat myös hyvin toimeen, vaikka eivät samassa laumassa olekaan.

Kaiken kaikkiaan Cardelia on osoittautunut todella järkeväksi, rauhalliseksi ja sosiaaliseksi tammaksi. Ei ole vielä tullut vastaan hevosta, jonka kanssa se ei tulisi toimeen, ja se tykkää kovasti hengailla myös ihmisten kanssa. Uudet asiat sitä kyllä jännittävät, ja niitähän sen elämässä riittää; vesiletkut, pöydän päältä selkään kipuamiset, yömaastoilut... niin ja rehuhuoneen sähköinen kärpäsansa. Cardelia sattui yksi päivä seisomaan rehuhuoneen ovensuussa, kun ansaan lensi vähän paksumpi kaveri, ja kuului hirmuinen ritinä ja haisi todella palaneelta. Se oli tammalle vähän too much, ja sen jälkeen tallissa on pitänyt pöristä ja puhista vähän kaikelle. Myös nuo ötökät itsessään ovat aiheuttaneet meille varvasmurtuman lisäksi muutakin haittaa, sillä Cardelia onnistui astumaan maamehiläisten pesään ja sai ainakin kolme kipeää pistosta. Kyllä sitä taas sai olla kiitollinen siitä, miten paljon nuo hevoset meihin oikein luottavat, kun 500 kiloa hevosta päättää ilkeistä pistoista huolimatta kuitenkin pysytellä minun luonani, eikä hilppaista kotiin. Fiksusti se parin loikan ja potkun jälkeen heittäytyi maahan piehtaroimaan, vaikka oltiin keskellä metsää. Aikamoiset patit pistoista tuli, ja Cardelia oli kyllä kovin raasuna ja hellyydenkipeänä moisen koettelemuksen jälkeen. Onneksi pistokohdat rauhoittuvat jo iltaan mennessä.

Helteiden loppumista odotellessa totuttelemme siis uusiin asioihin. Siedättämisessä on minullakin opeteltavaa, koska Bellanhan kanssa pystyi tekemään oikeastaan mitä vain, ja se tuli perässäni minne tahansa, eikä minulla ole kokemusta pelottaviin asioihin totuttamisesta. Tulen sitten raportoimaan miten vesiletkun kanssa käy 😛

Kummityttö kävi katsomassa Cardeliaa, ja sai tärkeäksi tehtäväksi ruokkimisen <3