tiistai 22. toukokuuta 2018

Saanko esitellä: Cardelia


Reilun viikon ajan olen ollut jälleen hevosenomistaja, ja nyt on aika esitellä uusi tulokas. Cardelia on vastikään (eilen) 9 vuotta täyttänyt ESH-tamma, äidin puolelta löytyy trakehneria ja torinhevosta, ja isänsä taas on puhdas täykkäri. Sattumalta myös huomasin, että vuosia sitten tuntemani ja minua kovasti sykähdyttänyt torinhevostamma Aura on tämän isotäti. Uudelta kotitalliltaankin löytyy kaksi sukulaista, joista toinen (Cardelian äidin serkku) oli itseasiassa ainoa hevonen, jonka olen koskaan nähnyt Bellan antavan rapsuttaa, joten hiljainen hyväksyntä tälle uudelle tammalle kai saatu Bellankin taholta. Cardelian taustoista tiedän sen verran, että noin kuusivuotiaaksi asti se on elellyt kasvattajansa luona isolla 40 hevosen tallilla, eikä sillä ilmeisestikään siellä ole tehty juurikaan mitään. Hetken aikaa se oli jollain virolaisella harrastelijalla, joka kuitenkin sairastui ja myi hevosen Suomeen. Suomalaisella myyntitallilla C on ollut viime vuoden elokuusta asti, jossa sitä on pikkuhiljaa ratsutettu. Eipä se oikein vielä mitään muuta osaa, kuin käyntiä ja ravia, laukkakin on vielä hieman hankalaa, etenkin ratsastajan kanssa.


Perjantaina 11.5. Cardelialle tehtiin laaja ostotarkastus, ja viikko sitten sunnunaina se muutti uuteen kotiinsa. Kuten Bellakin aikoinaan, Cardelia asustelee ensin omassa "pihattoyksiössään" (karsina, josta oma ulospääsy pieneen tarhaan), ja välillä käy tutustumassa uuteen laumaansa erillisessä pihaton sisälle rakennetussa tutustumistarhassa. Lähiaikoina se pääsee laitumelle tutustumaan muuhun porukkaan lähemmin.



Cardelia löytyi ostoilmoitukseni perusteella, jonka laitoin eräälle Facebookin osto/myynti-sivustolle. Ilmoituksessa kerroin mitä etsin, ja Cardelia vastasi aika lailla täysin toiveitani. Kävin sitten Lindan kanssa sitä katsomassa, ja koeratsastamassakin, ja vaikken kieltämättä mitään mahtipontista "tässä se on; elämäni hevonen!"-fiilistä siitä saanutkaan, tuntui se kuitenkin sellaiselta tyypiltä, joka voisi hyvinkin lähteä matkaani. Siinä on juuri sopivasti projektia, luonteeltaan se vaikuttaisi olevan hyvin selväpäinen ja sosiaalinen, vaikkakin myös voimakastahtoinen. Uskoisin, että pihatossa laumassa eläminen sopii sille erittäin hyvin, ja samoin se, että treenataan paljon maastakäsittelyllä. Mutta nyt vasta tutustutaan toisiimme, ja edetään ihan pienin askelin.

2 kommenttia: