Piinaavat polttiaiset!

Tämä mennyt kesä oli ensimmäinen kesäni hevosenomistajana, ja täten myös ensimmäinen kerta, kun jouduin miettimään hyönteiskarkoitusta hevosen kannalta. Olin varautunut menettämään hermoni paarmoihin ja hyttysiin, ja kesän aikana bongasinkin isompia paarmoja, kun tiesin olevan olemassakaan (siis oikeasti, kolibrin kokoisia!). Mutta eipä niistä loppujen lopuksi ollut juuri haittaa, niitä pääsi karkuun juoksemalla, melko hitaita olivat. Pikkupaarmat pysyi karkoittimilla suht koht aisoissa, vaikka todistin minä semmoistakin näkyä, että paarma ryntäsi suorastaan uimaan Rebeliin. Bella ei tuntunut olevan turhan herkkä kesän hyönteisille, ja hyvä niin. Syyskuun alkaessa luulin jo saavani huokaista helpotuksesta, kun Bella yhtäkkiä alkoi reagoida oudosti. Se oli todella levoton, varsinainen adhd, ei kyennyt keskittymään mihinkään, ja ei to-del-la-kaan kyennyt seisomaan paikoillaan. Ensin luulin sen olevan yliväsynyt, koska oli ihan mahdollista, ettei se oikein vielä pystynyt kunnolla nukkumaan pihatossa. Juuri kun olin selvittänyt milloin ja kenen kanssa sen voisi ottaa muutamaksi yöksi sisälle nukkumaan, tallityöntekijä lähetti kuvan aamutallista, jossa Bella monien muiden mukana röhnötti olkikasassa vastaheränneen näköisenä. Eli uni maistuu, se ei ole ongelma. 

Huomasin, että päiväsaikaan Bella oli aivan normaali itsensä, illan mittaan levottomuus kasvoi. Se heilutti päätään, ja lopulta ei kyennyt oikein olemaan karsinassakaan rauhallisena. Sitten ne iskivät omaankin korvantaustaan; polttiaiset. Nuo pikkiriikkiset, viheliäiset, lentävät ärsykkeet. Ne tunkeutuvat ihan joka paikkaan pistelemään, ja ei ihme, että Bellalla menee hermo. Paarmoihin ja muihin kesän hyönteisiin tarkoitetuilla hyönteismyrkyillä ei tunnu olevan niihin mitään vaikutusta, itsetekemäni pikiöljy-etikka-liuos auttaa ehkä aavistuksen verran, mutta ei kovin hyvin sekään. Tänään käyn ostamassa iltatreenejä varten korvahupun, jospa se auttaisi, kun pahin paikka tuntuu olevan nimen omaan nuo korvat. Illat ja yöt ovat edelleet lämpimiä, eikä polttiaisista ihan heti taideta olla pääsemässä eroon, joten jos jollakin sattuu olemaan hyviä vinkkejä niiden karkoittamiseen, otan riemulla vastaan. Sillä kun eräällä neidillä (enkä tarkoita nyt tällä kertaa itseäni) menee palkokasvi sieraimeen minkä tahansa asian takia, sen kanssa on aivan turha yrittää tehdä yhtään mitään järkevää. 

Syksy on tuonut iltoihin mukanaan jotain hienoakin, nimittäin sumun. Useampana päivänä alavat maat ovat peittyneet upeaan usvaan. Yhtenä iltana laitumelta ei meinannut erottaa hevosia ollenkaan, mutta oli se kyllä mahtavan näköistä, kun sieltä usvan keskeltä sitten alkoi erottaa rauhassa laiduntavien hevosten hahmoja.